Liettuan Voittaja 2013 05.03.2013

Lähdimme perjantaiaamuna 1.3. kohti Liettuaa. Reissussa oli Vikki (Mountain’s Pearl-pyreneittenkoirat) yhden pyrren ja yhden tiibetinterrierin kanssa, Kaisa kahden owzarek podhalanskin kanssa ja Marion (Echo Chien-pyreneittenkoirat) kahden pyreneittenkoiran kanssa. Minulla oli mukana Ringo ja Sintti. Lähdimme Helsingistä aamulaivalla, ja perille Vilnaan pääsimme seitsemän-kahdeksan aikoihin illalla.

Lauantaina oli viikonlopun pääkoitos, eli Liettuan Voittaja 2013-näyttely. Ensin vuorossa oli Tarmo-tibbe, joka pärjäsikin kivasti ollen PU-1, saaden CACIBin, sertin, LTW-13-tittelin ja ollen VSP. Seuraavana oli Kaisan podhalanskien vuoro, ja kivastihan niilläkin meni. Armi-tyttö oli VSP ja Jori-poika ROP kaikkien höysteiden (CACIB, serti, LTW-13) kanssa. Pyreneittenkoirissa Vikin Wicca-tyttönen oli VSP ja Marionin pyrret olivat PU-2 ja PN-2, vara-CACIBien kanssa (uroksen vara-CACIB vahvistuu CACIBiksi). Jo tässä vaiheessa siis aikamoisen onnistuneen oloinen reissu. Viimeisenä olikin sitten norwichien vuoro. Lessi Tschistiakovalle oli ilmoitettu yhteensä 4 koiraa arvosteltavaksi, – 2 urosta ja 2 narttua. Ringo voitti ensin luokkansa ja oli sitten PU-1 saaden kaikki höysteetkin. Eli siis viimeisen C.I.B-arvoon tarvittavan CACIBin! Ja Liettuan muotovalionarvoon oikeuttavan sertin ja vielä sen LTW-13-tittelinkin. Sintin vuoro oli heti urosten jälkeen. Se esiintyi kuin pieni supertähti, voitti luokkansa saaden junnu-sertin ja LTJW-13-tittelin ja oli loppujen lopuksi PN-1!. Ringo päihitti loppujen lopuksi Sintin ollen ROP. Aika huikea päivä kaikenkaikkiaan! Ryhmäkilpailuissa käytiin juoksemassa kunniakierrokset, mutta sieltä ei sen kummempaa menestystä tullut.

Sunnuntaina tulokset olivat vaatimattomammat. Tarmo oli ainoa joka paransi tulostaan, – se oli sununtaina Vilnius Winnerissä ROP. Marionin Bella-pyrre oli VSP ja sai CACIBin, Wicca ei ollut kehässä, ja Neesu-poika sai taas vara-CACIBin joka vahvistuu CACIBiksi jälkikäteen. Podhalanskit eivät pärjänneet, Ringo oli PU-2 saaden kymmenennen vara-CACIBinsa, ja Sintti sai sileä ERIn. Lähdettiin aikalailla heti kehien jälkeen ajamaan hissukseen kohti Tallinnaa. Varaus oli maanantain aamulaivaan ja Baltiassa oli tuolloin aikamoinen talvimyrsky. Olimme n. 15-20km Latvian rajalta kun tuulenpuuska tarttui korkeaan pakettiautoomme ja lähdimme heittelehtimään tiellä…päätyen sitten pellonpientareelle. Poistuessamme autosta, Neesu pääsi karkuun. Siinä sitä sitten oltiin. Valkoinen koira juoksemassa pitkin valkoisia peltoja pimeässä, talvimyrskyssä, paku pellonpientareella jumissa, eikä kukaan meistä puhunut oikein mitään kieltäkään mitä paikalliset ymmärtäisivät. Marion onneksi pärjäsi jotenkuten venäjällä, mutta me muut yritimme saada itsemme ymmärretyksi englannilla…mahdoton tehtävä. Kolme tuntia onnettomuudesta saimme hinausauton paikalle ja auton pellolta pois levähdyspaikalle jolla vietimme yön.

Neesusta saatiin yön aikana jokunen näköhavainto, mutta toivottomalta etsintäprojekti yön kylminä tunteina kyllä tuntui. Kun päivä valkeni, rupesimme kunnolla haravoimaan metsiä. Neesun jälkiä löytyi kyllä, mutta koiraa ei vaan näkynyt siellä missä me olimme. Onneksi muut saivat näköhavaintoja ja päästiin Neesun tuntumaan. Loppujen lopuksi auringonlaskun aikoihin, kun olimme taas menettäneet näköyhteyden koiraan ja sanoneet ääneen “me ei ikinä saada sitä kiinni”, Neesu oli mennyt jonkun paikallisen perheen aidattuun pihaan, ja talon asukkaat saivat portin kiinni. 26 tunnin etsintöjen jälkeen oli aika surrealistinen tunne saada koira auton kyytiin ja lähteä vain vuorokausi myöhässä ajamaan hissukseen entistäkin väsyneempänä kohti Tallinnaa. Saimme siirrettyä laivaliputkin tiistaiaamulle. Reissun saldona oli näyttelymenestyksen lisäksi toisen asteen paleltumat sormissa ja varpaissa, angiina ja influenssa. Koiratkin saivat kennelyskän. Ei välttämättä ihan heti talvisaikaan mennä Liettuaan.

Kommentointi on suljettu.